Hyvät juhlavieraat, läsnäolijat
Tässä maailmassa rauhan sanoma näyttäytyy ajassamme hyvin radikaalina. Niin ajattelin muutama päivä sitten, kun kävin kotimatkaa tuulessa ja tuiskussa. Lunta sateli, tien pinta oli liukas. Laitoin radion kiinni. Hiljaisuus auttaa usein keskittymään. Kiireisessä ja nopeatempoisessa maailmassa oli jälleen yhtäkkiä valtavan paljon aikaa ajatella. Hetkessä pohdin vapautta, uskallusta ja rohkeutta. Mutta miksi juuri siinä hetkessä tuohon samaan pohdintaan soluttautui myös ajatus siitä, että rauha on radikaali toimi? Nimenomaan, aktiivinen teko.
Siksi, että juuri nyt lähellämme käydään sotaa. Sota on raaka, repivä, julma ja hajottava. Epäinhimillinen ja käsittämätön kuva ajasta, jossa elämme, syvät haavat jättävä kokemus. Venäjän raakalaismaisessa hyökkäyksessä Ukrainaan on valitettavasti valtavan paljon samaistumispintaa niihin aikoihin, kun Suomi oli sodassa, erityisesti meille läheisessä talvisodassa. Suomi selvisi, koska se oli – ja onneksemme on vapaa, itsenäinen ja demokraattinen valtio. Ei totalitäärinen, yhden totuuden huutaja vaan rohkea keskustelukumppani. Näen, että ainoastaan solidaarisuudella ja avulla myös Ukraina voi selvitä. Päätös käydä sotaa on aktiivinen, suunnitelmallinen toimi. Päätös toimia rauhan puolesta on pitkäjänteinen, aktiivinen teko, sopimus, lupaus yhteisestä tulevaisuudesta.
Pelon voittaminen tuo vapauden. Toivon menettäminen on ajassamme ainoastaan kasvojen kääntämistä yhteisvastuulle. Lähellämme käynnissä oleva sota muistuttaa minua, joka ainoa päivä siitä, kuinka rauha on kaikista tärkein, arvostettavin asia ja arvo. Sen päälle rakennamme ajatuksia huomisesta, tulevaisuudesta ja ehkä haaveistakin.
Aiempien sukupolvien esimerkki velvoittaa nyt meitä nuorempia vaikuttamaan, ja tekemään aitoja tekoja tämän kotimaan eteen. Suomen itsenäisyys lunastettiin vahvalla jälleenrakennustyöllä, sotakorvauksien maksamisella ja pitkäjänteisellä hyvinvointivaltion rakentamistyöllä. Myös tänään kiitos kuuluu itsenäisen Suomen puolesta työtä tehneille siitä, että meillä on kansallinen juhlapäivä. Sama joukko, joka ei epäröinyt rintamalle lähdön hetkellä, ei myöskään epäröinyt tarttua pyyteettömään rauhan työhön, jolla rakennettiin seuraaville sukupolville vauras, hyvinvoiva maa elettäväksi.
Tiukan tilanteen tullessa eteen ihminen löytää itsestään kykyä kestää, pystyä, ja myös mennä eteenpäin. Hyvinvointivaltiotamme rakentaessa oli selvää, että jokaiselle jäi pala kannettavaksi, tehtäväksi, hoidettavaksi. Tätä yhteisvastuuta lähimmäisistä, niin lähiympäristöstä, kotimaasta, kuin globalisoituvasta maailmasta arvostan, ja toivoisin näkeväni yhä tänäkin päivänä meissä. Epäröinnin keskellä onkin uskallettava katsoa asioita suoraan silmiin, ja kysyttävä, kuinka paljon rohkeutta uskaltaa tänään jättää käyttämättä? Aidosti toisia auttamalla ja arvostamalla olemme paljon jotain itseämme suurempaa. Yhdessä kaikki on mahdollista.
Ihminen oppii valtavasti asioita elämänsä aikana, niin tietoisesti, että tiedostamatta. Opimme edellisten sukupolvien, perinteiden ja kulttuurin ylläpitämiä arvoja, normeja ja käytäntöjä. Tuntuu juurevalta olla kiinni jossain pysyvässä. Kun ihminen tiedostaa, että hän on yksi lenkki sukupolvien jatkumossa, on hetkessä kiinni jotain hauraan kaunista. Kalleinta, mitä meillä on, rauhan lisäksi, on yhteys toisiimme, kaltaisiimme, ihmisiin. Tarvitsemme niin halua ymmärtää kuin kuunnella, ja myös luottaa.
Minun Suomeni katsoo toiveikkaana eteenpäin. Sopeutuminen muuttuvaan maailmaan vaatii meiltä juuri nyt päättäväisyyttä, malttia ja yhteistyökykyä. Itsenäisyys on lopulta erityisesti vastuun ottamista, sen kantamista sekä pitkän aikavälin rauhan vaalimista. Aika, jossa elämme, haastaa myös valintojen edessä. On arvovalinta, pidämmekö kaikki mukana, huolta lähimmäisistämme ja rakennammeko kestävää tulevaisuutta myös seuraaville sukupolville. Uskon, että yhteisten arvojen pohjalta voimme löytää ratkaisuja niin kansallisiin kuin globaaleihinkin kriiseihin: löydämme tien tulevaan.
Suomen, rakkaan kotimaamme tarina on kertomus, jota ei saa koskaan unohtaa. Suomi on maailman paras maa, tasa-arvoinen ja kunniakas, ja sen ansiosta myös jokaisena hetkenä puolustamisen arvoinen maa. Kun Suomen lippu liehuu tänään salossa vapaana tuulen tahdissa, se muistuttaa jokaista meitä siitä, kuinka itsenäisyyttä ei pidä ikinä pitää itsestäänselvyytenä.
Suomi on upea maa, ja myös juhlimisen arvoinen maa.
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Kiitos.