Yhä useampi nuori mies kokee, ettei maailma ole heitä varten. He kokevat olevansa yksinäisiä, masentuneita, alakuloisia ja täysin irrallaan kaikesta sekä kaikista. Tähän ajatukseen emme voi yhteiskunnallisesti ajautua. Uskon, että syrjäytymisen syöksykierre voidaan ratkaista.
Kansantalouden kannalta on aivan olennaista, että Suomeen kasvaa koulutuksen kautta ponnistavia nuoria, jotka pärjäävät niin työelämässä kuin elämän aallokoissa. Meillä on hälyttäviä merkkejä siitä, että nuoret miehet eivät pääse koulutuksen kelkkaan matkaan, ja ajautuvat tämän kautta aitoon syrjäytymisvaaraan. Hyvinvointiyhteiskunnassamme, Suomessa noin joka viides alle 25-vuotias nuori mies on koulutuksen tai työelämän ulkopuolella.
Moni lannistuu silloin, kun koulutie tuntuu haastavalta tai työelämä ei alussa ota tuulta alleen. Jos aikuisuus ja ensimmäinen työpaikka tuntuu lipuvan yhä kauemmas todellisuudesta, miksi mahdollinen kestävä tulevaisuus edes tuntuisi tavoittelemisen arvoiselta? Valitettavasti myös huono-osaisuus periytyy, ja ongelmat kasautuvat: seuraukset aiemmista vastoinkäymisistä muuntuvat helposti myös myöhempien ongelmien syiksi.
Jokaisen huolestuttavan kierteen keskellä on myös mahdollisuuksia löytää ratkaisuja. Kehityskierteet voivat toimia myös hyvään suuntaan. Toivottomuus tuntuu puristavalta eikä avaa näköaloja huomista päivää pidemmälle. Silti unelmia kannattaa erityisesti olla niistä nuorista, jotka ovat syrjäytyneet suoraan peruskoulun jälkeen: heistä kaksi kolmasosaa pääsee eteenpäin elämässä. Yksikin hyvä asia nuoren elämässä voi johtaa myönteiseen kehitykseen – olkoon se sitten koulutuksen luomat edellytykset, uusi harrastus tai sosiaaliset kontaktit.
Syrjäytyminen ei ole minkäänlainen luonnonlaki, vaan seurausta yhteiskunnallisista päätöksistä. Tämä syöksykierre on mahdollista katkaista: se ratkaistaan teoilla. Tarvitsemme sivistyksen tuomia keinoja. Koulutus- ja tutkimuspanostuksilla nostetaan tuottavuutta, turvataan työllisyyttä, ehkäistään syrjäytymistä ja rakennetaan turvallista, tasa-arvoista yhteiskuntaa. On ryhtiliikkeen paikka: on yhä lisättävä korkeakoulujen aloituspaikkoja sinne, missä osaajia tarvitaan, takaamalla koulutusaloille selkeä rahoitus. Jo koulutiellä täytyy olla ratkaisuja tunnistaa erilaiset oppijat ja heidän mahdollisuutensa kehittyä sekä onnistua koulutiellä. Tarvitsemme myös matalan kynnyksen palveluita, ja varhaisen tuen keinoja, joilla voidaan tunnistaa ja ehkäistä erilaisia riskejä ja ongelmia. Ensi vaalikaudella on myös tarpeellista toteuttaa oikeudenmukainen sosiaaliturvauudistus.
Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. Sitä hintalappua meillä ei ole varaa maksaa – taloudellisesti eikä varsinkaan inhimillisesti.