Kirjoitus julkaistu alunperin Lions Club Suomussalmi ry:n joululehdessä marraskuussa 2020
Nuoriso on aina ollut vääränlaista. Väitteen mukaan jo aikansa filosofit Sokrates, Platon ja Aristoteles ajattelivat, että nuoret ovat kykenemättömiä maailmaan. Nuoriso on pilalla ja nuoret pilaavat kaiken. Vai tuoko uusi sukupolvi mukanaan vain jotain uutta maailmaamme?
Suomessa puhutaan pullamössösukupolvesta. Nuoria pilkataan siitä, että he ovat saaneet elää turvallista elämää, ilman pelkoa esimerkiksi sodasta. Oli syynä sitten ilkivalta tai hausta tempaus, syy on nuorisossa. Mikään ei ole hyvin eikä huonosti vaan pilalla. Sanaparissa on kuitenkin aina loppujen lopuksi negatiivinen kalske. Sanaparilla on helppo tasata nuoret yhdeksi ryhmäksi unohtaen yksilöt. Kun yksilöt yleistetään pelkäksi yhtälöksi, ei ihmisiä nähdä tekojen takana. Yhteiskunnallisesti on vahingollista ängetä ihmiset yhteen lokeroon. Me emme ole samanlaisia, vaan erilaisia ja siinä onkin ihmiselämän rikkaus. Ilman toisiamme on vaikea muuttaa maailmaa.
Paidat ovat liian lyhyitä tai liian pitkiä. Housut roikkuvat liikaa tai liian vähän. Housut ovat liian leveät tai liian tiukat. Nykynuoret tuijottavat ruutuja mutteivät kirjoja. Nuoriso ei osaa jenkkaa eikä polkkaa. Nuoriso ei osaa pelätä sotaa, arvostaa työntekoa, käyttää kelloa, viljellä maata, eivätkä he osaa edes metsästää!
Mutta onko nuoriso sitten aidosti pilalla? Vai onko nuoriso sittenkin vain aina ollut pilalla?
Nuorilla on aina ollut kummallisia ja järisyttäviä ajatuksia yhteiskunnasta. Nuoret ovat aina olleet uudistava voima yhteiskunnassa, muutoksen tuuli viheltäen korvissa. Nuorisoalan kattojärjestön Allianssin tutkimus osoittaa, että nuoret ovat yhä kiinnostuneempia ympäröivästä yhteiskunnasta. Myös vuonna 2018 julkaistun Nuorisobarometrin mukaan jopa 61 % nuorista kertoo olevansa kiinnostunut politiikasta. Nuorten yhteiskunnallinen aktiivisuus on korkeimmillaan kahteenkymmeneen vuoteen. Nuoret ovat siis kiinnostuneita päivän politiikasta ja huolissaan ilmastonmuutoksesta, mutta yhteiskunnan mielestä väärällä tavalla. Tulisiko siis asenteiden muuttua, ei nuorten?
Nykypäivän nuoret ovat valtavien haasteiden edessä niin yksityisessä kuin julkisessa elämässään. Sukupolven tulisi elinaikanaan ratkaista ilmastokriisi, korjata huoltosuhde ja menestyä yksityiselämässään jatkuvasti paremmin. Nuorisobarometri todistaa myös, että Länsimaissa ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa seuraavien sukupolvien odotettu elintaso on heikompi kuin edeltäjillään. Kuinka siis selvitä muuttuvassa maailmassa omien sekä muiden odotusten mukaisesti?
Minä, minä ja minä. Ympäröivässä maailmassa minäkeskeisyys korostuu. Vertailemme toisiamme alituisesti ja kilpailemme siitä, kenellä on vähiten kuluttavin auto ja kenen päivän lounas on terveellisin. Haluamme pärjätä jopa hammasta purren paremmin kuin toiset yksilöt. Pidämme yllä kiireen ilmapiiriä ja suoritamme elämää eteenpäin. Mutta entä jos minä olisikin me? Lopulta kyse on kuitenkin meistä eikä minusta, koska kukaan ei kykene tekemään maailmasta parempaa paikkaa yksin. Matkalle kohti parempaa tulevaisuutta tullaan aina tarvitsemaan useampia ihmisiä.
Meistä jokainen kantaa taakkaa edellisen sukupolven tekosista. Se, mikä meidän mielestämme on menneisyydessä väärin, ei ole enää korjattavissa. Siksi ainoa keino onkin koittaa vaikuttaa tähän päivään ja tulevaisuuteen. Ehkä joskus täytyykin taistella tuulimyllyjä vastaan oppiakseen sen, mikä on elämässä aidosti tärkeää ja merkityksellistä. Lopulta se, että osaa olla läsnä toiselle ihmiselle on ihmisyyden syvin olemus.
Ehkä uusi sukupolvi onkin vain aina eri tavalla pilalla kuin edeltäjänsä.
Rauhallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta jokaiselle lukijalle!