Puhe Suomussalmen vanhustenviikon juhlassa Teatteri Retikassa 7.10.2019
Hyvä yleisö, hyvät kuulijat,
Ikääntyminen on pitkä ja monivaiheinen elämänvaihe. Me kaikki vanhenemme, päivä päivältä, vuosi vuodelta. Ikääntyneen ihmisen elämään on kuulunut varmasti niin iloja kuin murheitakin, sekä monia eri elämäntilanteita ja seikkailujakin.
Kokemukset omasta iästä moninaistuvat. Usein sanotaan, että vain keho ikääntyy, mutta mieli ja mielenmaisemat pysyvät samana läpi elämän. Me kaikki muutumme elämämme mittaan ja se on normaalia. Toivon kuitenkin, että meissä kaikissa pysyy se sama toivo ja innostus kuin pienellä lapsella. Se kipinä siitä, että kaikki kääntyy aina parhain päin. Vaikka kuinka säilyttäisi ilon ja taidon innostua aina uudestaan, meidän mielemme myös muuttuu ikääntyessämme. Yhteiskunnallinen tilanne, ympäristö, elämäntavat, yhteisöt, tapahtumat ja omaksutut asenteet muuttavat mieltämme.
Nykyään suomalaiset kuitenkin elävät yhä pidempään, ja ovat entistä aktiivisempia. Monelle iäkkäälle ihmiselle aktiivisuus on huolenpitoa läheisistä sekä omista rutiineistaan. Toisille aktiivisuus taas on puuhastelua ystävien, sukulaisten ja naapurien kanssa, toiselle taas vapaaehtoistyötä tai järjestötoimintaa.
Vanhustenviikon teema käsittelee tänä vuonna vanhuuteen varautumista. Toiselle se on taloudellista varautumista, toiselle sitä, että pitää läheiset lähellään. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa vanheta.
Meidän nuorten mielestä on tärkeää pitää yhteys eri sukupolvien välillä. Ilman menneisyyttä ei nimittäin olisi nykyisyyttä. Ilman teitä ei olisi meitä. On tärkeää käydä keskustelua ja muistella myös vanhoja. On tärkeää, että on keskustelukumppani, joka joskus vain pitää kädestä, ja kuuntelee
vierellä.
Vanhuus on kuitenkin yhtä luonnollinen osa elämää kuin nuoruuskin. Me kaikki vanhenemme, ja ihmisarvoisen vanhuuden kokemisen tulisi olla oikeus. Ihmisen arvon ei tule riippua siitä, missä asemassa hän on.
Me kaikki olemme riippuvaisia toisistamme. Eri sukupolvien tuomat kerrokset luovat yhteen koottuna kokemuksien summan, jonka avulla pystymme rakentamaan yhä uutta. Vanhempien ihmisten tuoma elämänkokemus opettaa meitä nuoria elämään yhä paremmin, ja nuorten tuoma energia voi auttaa vanhuksia käytännön arjen askareissa. Voimme oppia paljon toisiltamme. Juuri tällaiset tilaisuudet kaventavat kuilua sukupolvien väliltä.
Sanonnassa ”vanhuus ei tule yksin” on hyvin negatiivinen leima. Mitäpä jos kääntäisimme negatiivisen leiman positiivisuudeksi, ja pysyisimme sanonnan mukaan toistemme rinnalla auttamassa? Ei jätetä toisiamme yksin. Pidetään toisistamme huolta.
Kiitos.