Puhe kansallisena veteraanipäivänä Suomussalmen kirkossa 27.4.2019
Arvoisat veteraanit ja lotat sekä hyvä juhlayleisö,
Minulla on suuri kunnia olla tänään täällä. Otan nöyränä vastaan kunnian tuoda puheeni teille.
Koska ilman teitä en saisi elää tässä maassa, vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Ilman teitä, ei olisi meitä ja meidän tulevaisuuttamme. Ilman teitä, en voisi olla tänään täällä puhumassa. Teidän muistonne ja kokemuksenne kulkekoot aina seuraavalle sukupolvelle. Koska ilman teidän tekojanne Suomi ei olisi tässä pisteessä, missä se on nyt. Ilman teitä meillä ei olisi tätä rakasta kotimaatamme, jossa me saamme vapaasti elää.
Tuntematta omaa historiaansa, ei voi myöskään tuntea omaa nykyisyyttään. Suomen itsenäisyyden hinta oli raskas. Talvi-, jatko- ja Lapin sodat veivät Suomelta äärettömän paljon voimavaroja, ja maa piti rakentaa aivan uudestaan. Suomelle jäivät sodasta arpena myös ankarat sotakorvaukset. Sotakorvaukset maksettiin ja maa rakennettiin uudestaan pikkuhiljaa täällä Pohjoisessakin, jossa tuhot olivat valtavat.
Mutta tänä päivänä tässä maassa, on hyvä rakentaa omaa tulevaisuuttaan vahvalle kivijalalle, jonka te olette meille raskailla teoillanne ansainneet. Meille päivittäiset itsestäänselvyydet kuten sananvapaus, koulutus ja sivistys eivät ole turhaan saavutettuja merkkipaaluja. Ne ovat osoitus meidän vapaudestamme ja oikeuksistamme.
Nuorten voi olla välillä vaikeaa ilmaista, kuinka suuresti me kunnioitamme teitä. Ilman teidän uhrauksiamme me emme kuitenkaan olisi nyt tässä. Ilman teitä ei olisi Suomea. Ilman hyvinvointivaltiota, itsenäisyyttä ja demokraattista yhteiskuntaa tämä maa olisi aivan erilainen – ei nimittäin ole itsestään selvää, että saamme elää tässä itsenäisessä valtiossa ja että, 18-vuotta täyttäneillä Suomen kansalaisilla on esimerkiksi oikeus äänestää. Oikeastaan itsenäisyyden merkitys korostuu juuri meidän perusoikeuksiamme- ja velvollisuuksissamme. Ja vaikka veteraanit ja lotat teiltä on viety elämänne aikana paljon, vielä enemmän te olette antaneet meille seuraaville sukupolville. Te nimittäin olette todistaneet, että tässä pienessä kansassa on aivan todella paljon sisukasta voimaa. Tässä sisukkaassa maassa on ilo elää ja kasvaa.
Olen elämässäni kuullut muutamaankin otteeseen lauseen, ”ettei veljeä jätetä”. Tätä ajatusta kantoi mukanaan myös pappani, jonka kautta olen saanut kuulla tarinoita siitä, minkälaista oli elää nuorena sota-ajan Suomessa. Hänellä oli tapana soittaa myöhemmällä iällä useasti ”Veteraanin iltahuuto” -nimistä kappaletta. Hänen myötään myös minulle muodostui tästä kappaleesta tärkeä ja arvokas. Laulun kirjoittajan Kalervo Hämäläisen kirjoituskynästä syntyi ensimmäinen säkeistö 1980-luvun lopulla, joka kuuluu näin:
Rannalle himmeän lahden
Aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
Taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sä silloin,
Askel jo uupunut on,
Lapset ja lastemme lapset,
Teidän nyt vuoronne on.
Mielestäni laulu kertoo arvokkaasti sodan tunnelmia ja tunnetiloja. Laulu kertoo, kuinka moneen sota oikeastaan jätti jälkensä koko loppuelämäksi. Sodan jättämiä traumoja, muistoja ja tekoja, ei voi sanoin kuvailla. Uskon, että ne ovat jättäneet meihin kansana omanlaisemme merkityksen, jopa yhdistäen meitä. Itse koen, että meidän tulee huolehtia tästä yhteiskunnasta siten, että se säilyy tuleville sukupolville vähintäänkin yhtä hyvässä kunnossa kuin me sen itse olemme sen saaneet. Ilman toisiamme emme kuitenkaan olisi mitään. Yksin kukaan ei voi elää, ja on tärkeää, että meillä jokaisella olisi joku, joka kulkee rinnalla.
Meidän vuoromme on nyt pitää teistä huolta, ja vaikuttaa tämän päivän Suomeen ja tulevaisuuden näkymiin. Olen äärimmäisen kiitollinen, että saan elää tässä maassa. Me emme unohda teitä, emmekä teidän uhrauksianne maamme hyväksi. Muistonne elävät ajatuksissamme, sydämissämme ja sitä kautta teoissamme.
Kiitos.