Puhe itsenäisyyspäivän juhlassa Suomussalmen kirkossa 6.12.2018
Hyvät juhlavieraat,
Nuorelle itsenäisyys merkitsee lukemattomia asioita. Minulle itsenäisyys on sananvapautta, rohkeutta seisoa oman arvomaailman takana sekä vapautta elää ja kasvaa tällä elämänpituisella matkalla. Itsenäisyys on myös vapautta olla oma itsensä, toteuttaa omia unelmiaan, opiskella, matkustaa ja oikeutta päättää itse omasta tulevaisuudestaan. Itsenäisyys on kansanvaltaa ja voimaa tehdä oikeita päätöksiä.
Suomen historiassa itsenäisyys ei ole kuitenkaan aina ollut itsestäänselvyys. Talvisota, jatkosota ja sisällissota ovat jättäneet historiaamme oman verisen jälkensä. Nuo sodat vaativat monia henkiä, ja itsenäisyyden hinta oli kallis. Neuvostoliittolaisten hirmuhallitsija Stalin uskoi Suomen kaatuvan noin kahdessa viikossa. Suomi olisi helppo välikappale, jonka läpi neuvostoliittolaiset vain kävelisivät. Miehen uskot todettiin kuitenkin vääriksi, talvisodan kestäessä 105 päivää. Suomen etuna toimi loistava maaston tuntemus sekä sukset. Suksien päältä noustiin moneen taisteluun, ja monta mottia viritettiin.
Suomussalmen ja Raatteen tien taistelut kuitenkin osoittavat todellista suomalaista sisua. Sisu on sitkeää ja hellittämätöntä tahdonvoimaa, ja siinä on kyse siitä, että vaikka kaatuisi monta kertaa, on aina valmis nousemaan ylös. Sodassa sisu näyttäytyi voimana jatkaa yhdessä eteenpäin, tapahtui mitä hyvänsä. Siinä missä puna-armeijan sotilas kaatui ja jäätyi, suomalainen veti kintaat käteensä ja hiihti iltaan hämärtyvään. Suomi ei taipunut, ja nosti päänsä raakojen sotavuosien jälkeen, yhä uudestaan.
Sisällissodassa ajattelutapa ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan” oli yleinen. Suomi oli jakautunut kahtia, eikä paluuta entiseen enää ollut. Sodan jälkeen Suomi oli repeytynyt ja hajalla. Valtavien henkisten turmioiden lisäksi maa oli köyhtynyt, ruuasta oli pula, ja vientiä oli vaikea saada vetämään.
Suomi nousi kuitenkin hiljattain tälläkin kertaa, yhdessä. Enää ei ollut hävinneitä ja voittaneita osapuolia, Suomi alkoi yhtenäistyä ja tulla suvaitsevaisemmaksi. Suomi oli rauhoittumassa ja rauha ehkä viimeinkin laskeutui. Rauha on itsessään arvokasta, eikä sitä voi pitää itsestäänselvyytenä. Itsenäisyyteen kuuluu myös vahvasti rauhan sanoma. Elämässä yksi parhaista asioista on rauha. Se, että me saamme elää ilman pelkoa tulevasta.
Uskon kuitenkin, että elämässä ja ajanlaskussa kaikella on tarkoituksensa. Vaikka henkistä taakkaa ei voi ehkä ikinä poistaa, me arvostamme sotaveteraanien raskaita tekoja maamme eteen. Veteraanien tärkein meille jättämä muisto on vapaa maa. Me emme unohda. Ilman sotia meillä ei kuitenkaan välttämättä olisi tätä maata, tässä ja nyt, tänä päivänä. Meillä ei välttämättä olisi sitkeyttä, rauhaa ja rakkautta. Ilman toisiamme emme voi selvitä. Me kaikki tarvitsemme ja ansaitsemme vierellemme rakkaita ihmisiä.
Lopuksi haluan kertoa vielä aidon tarinan välittämisestä. Minulle yksi rakkaimmista ihmisistä elämässäni on ollut jo edesmennyt mummoni. Mummollani oli tapana aina nähdessä halata, ja kun lähdön hetki koitti, silloin halattiin myös. Se oli aito osoitus lähimmäisenrakkaudesta. Tuon teon myötä olen tajunnut, että elämässä sekä sanat että teot merkkaavat. Halatkaa ja pitäkää kädestä sekä kertokaa että välitätte. Kun oman rakkautensa uskaltaa sanoa ääneen, se kertoo äärimmäisestä vahvuudesta.
Hyvää itsenäisyyspäivää!